Alustatalouden kasvaminen nojaa kotien kuituyhteyksiin ja kuntien investointirohkeuteen
Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto
Rakenteiden ja asenteiden muuttumista edistävä disruption käsittely jatkuu. Tällä kertaa aiheenani on oppivelvollisuus.
Julkisen sektorin digitalisoinnin edellytys on palvelujen saatavuus, jossa palvelun on oltava käytössä silloin, kun käyttäjä sitä tarvitsee. Siis oppivelvollisella on oltava oppimismahdollisuus, jotta hän voi täyttää suomalaisen etuoikeutensa.
Perinteisessä maailmassa oppimismahdollisuus ymmärretään niin, että mennään kouluun paikan päälle opetusta varten. Pisa-tulosten valossa tämä järjestely on ollut toimiva, mutta osoittaa jo puutteellisuutensa. Muun muassa poikien oppimistulokset ovat laskeneet. Ratkaisuksi on esitetty opetusresurssien lisäämistä ja ryhmäkokojen pienentämistä. Eli perinteistä ratkaisumallia, jossa oppivelvolliselle lisätään opetusta.
Toimiiko se digitalisoituvassa maailmassa? Voisiko oppimismahdollisuuksia tarjota monikanavaisella mallilla? Perinteinen lähiopetus olisi vain yksi kanava muiden joukossa. Tämä tarkoittaisi, että oppivelvollisuudesta pitäisi poistaa vaatimus paikallaolosta ja hyväksyä se, että oppivelvollisuutta toteutetaan myös muissa kanavissa oppijan ja hänen perheensä kannalta mielekkäällä tavalla.
Mikä pitäisi muuttua, jotta loikka monikanavaiseen oppimiseen tapahtuu?
Ensimmäinen ja tärkein on koulujärjestelmän sisällä olevien asenne. Jos opettajien työskentelytapa ei tue monikanavaista oppimisympäristöä, niin muutosta on vaikea tehdä. OAJ:lla on tässä asennemuutoksessa iso ja tärkeä rooli. Toinen lähes yhtä tärkeä ovat investoinnit ja niiden suuntaaminen. Koulujärjestelmään käytettävät investoinnit tarkoittavat nykyisin lähes poikkeuksetta koulurakennusten ja niiden kalusteiden rahoittamista. Kunnat ja valtion tukijärjestelmä ohjaavat perinteisen mallin mukaiseen toimintaan. Myös osa vanhemmista puoltavat vanhaa mallia uusia koulurakennuksia ajaessaan ja vanhoja puoltaessaan.
Huomautan jo nyt, että ilman muuta monikanavaisessa mallissa on tarve perinteiselle koulumaailmalle. Sen merkitys on vain huomattavasti vähäisempi kuin nykyisin. Kolmas on luottamus. Monikanavaisessa mallissa on luotettava siihen, että oppivelvollisuus täyttyy myös muiden oppimiskanavien kuin luokkaopetuksen kautta. Se tietenkin tarkoittaa, että tietoturva on kunnossa ja siihen luotetaan. Muutoinkin, pelkkä luokassa paikallaolo ei takaa oppivelvollisuuden täyttymistä sisällöllisesti, ehkä teknisesti.
Mitä tarvitaan?
Uudessa monikanavaisessa oppimisympäristössä tärkein on alusta. Se voi olla internet. Mutta jotta sen kautta pystytään luotettavasti jakamaan materiaalia eri-ikäisille oppijoille, tarvitaan oppivaatimusten tavoitteita tukeva sisältökokonaisuus. Alustan pitää olla avoimesti käytettävissä ja siihen pitää pystyä liittymään monipuolisesti nykyaikaisilla applikaatioilla, jotka tukevat laajennetun todellisuuden käyttöä, robotiikkaa ja myös luokassa tapahtuvaa oppimista.
Tarvitaan myös järjestelmät, joilla oppimisen etenemistä voi suunnitella ja arvioida. Niin ikään opettajille suunnattu rajapinta, jonka kautta opettaja voi ohjata ja seurata kutakin oppijaa ja ryhmää yksilöllisesti. Alustan pitää olla avoin, jolloin sinne opettajat ja oppimateriaalin tuottajat voivat tuottaa koko ajan sisältöä.
Tärkeimpiä asioita on jokaiseen kotiin asti ulottuva nopea laajakaistayhteys – mielellään kuituun perustuva. Se mahdollistaa molempiin suuntiin tapahtuvan tiedonvälityksen. Prioriteettina on, että kirjastojen ja koulujen yhteydet ovat todella hyvät. Näin saman alustan kautta tapahtuvaa oppimista voidaan tukea kaikissa niissä paikoissa, joissa sitä tapahtuu.
Muutos on suuri mahdollisuus – myös elinkeinoelämälle
Uusi monikanavainen oppimisjärjestelmän alusta avaa mielenkiintoisia vientimahdollisuuksia oppimisteknologiaa rakentaville ja myyville yrityksille, mutta ennen kaikkea monikanavaisen ympäristön osaajille.
Suomen hyvät Pisa-tulokset sekä korkeatasoinen opettajakoulutus ovat jo nyt maailmalla myyntivaltti. Opettajista tulee uuden järjestelmän parhaita osaajia. Heidän työmahdollisuutensa laajenevat perinteisestä opetustyöstä myös konsultin tai asiantuntijan tehtäviin.
Julkiselle sektorille oppimisympäristön uudistaminen toisi merkittäviä säästöjä. Varsinkin haja-asutusalueilla asuvien tukeminen olisi huomattavasti edullisempaa ja mahdollistaisi yhteiskuntarakenteen tasapuolisen kehittämisen ja ylläpidon. Erityisen tärkeää tässä on se, että julkinen sektori tukisi alustatalouden kehittymistä.
Suurin mahdollisuus tämä kuitenkin on Suomen nuorille. He olisivat etuoikeutettuja kokemaan monikanavaista digimaailmaa, myös oppimiseen – ei vain pelkästään vapaa-ajallaan.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
