Onko teknologianeutraalius syy siihen, miksi olemme jääneet jälkeen huippunopeiden yhteyksien kansainvälisessä vertailussa?

Tietoliikenneverkkojen kehittämisessä ja viestintäpolitiikassa Suomen linja on ollut jo vuosia teknologianeutraaliuuden korostaminen. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa mobiiliyhteyksiä käytetään myös kiinteissä käyttöpaikoissa, vaikka niissä tarvittaisiin erittäin nopeaa ja viiveetöntä yhteyttä. 

Mobiiliyhteydet on suunniteltu ensisijaisesti liikkuvaan käyttöön, jossa tukiasema vaihtuu käyttäjän siirtyessä paikasta toiseen. Tällöin yhteyden säilyminen (ns. hand over) on tärkeämpää kuin nopeuden maksimoiminen. Tämä kompromissi ei kuitenkaan palvele kiinteitä käyttöpaikkoja, joissa tarvitaan vakaampaa ja tehokkaampaa teknologiaa, kuten valokuitua tai WiFi-verkkoa. 

Teknologianeutraaliudesta huolimatta ihmiset valitsevat kotonaan WiFi:n 

Langattomien laitteiden sisätilakäytössä WiFi on huomattavasti mobiiliteknologiaa tehokkaampi ratkaisu. WiFi:n suurin haaste on kuitenkin se, että teknologianeutraaliuuteen vedoten suurin osa vapaista radiotaajuuksista on kohdennettu eri mobiiliverkkosukupolville. EU:ssa WiFi:lle on varattu huomattavasti vähemmän taajuuksia kuin sen optimaalinen hyödyntäminen edellyttäisi. 

Vaikka mobiiliverkot ovat saaneet leijonan osan vapaista taajuuksista, suurin osa langattomien laitteiden tietoliikenteestä siirtyy sisätiloissa WiFi-verkkoihin. Tämä johtuu siitä, että WiFi tarjoaa mobiiliverkkoja tasalaatuisemman yhteyden. Tilanne herättää väistämättä kysymyksen: miksi teknologianeutraaliuuteen pyritään muilla alueilla, mutta ei taajuuspolitiikassa? 

Tietoliikenneyhteys pitäisi valita ensisijaisesti palvelun vaatimus ja laatu edellä 

Teknologianeutraalius johtaa käytännössä siihen, että sen sijaan, että valitsisi aina parhaan verkkoyhteyden tarpeen mukaan, valitseekin keskinkertaisen tai jopa heikon yhteyden, jolla juuri ja juuri pärjää. Tämä periaate on johtanut Suomessa tilanteeseen, jossa kaikissa kodeissa ei ole vielä parasta mahdollista yhteyttä – eli kaksisuuntaista useamman gigan nopeuteen kykenevää valokuituyhteyttä. 

Mobiilin käyttö kiinteissä käyttöpaikoissa on myös haitannut haja-asutusalueiden mobiiliverkkojen kehittämistä. Resursseja on jouduttu ohjaamaan keskusten alueille mobiilitukiasemien rakentamiseen, jotta sisätiloissa olisi edes keskinkertainen yhteys.  

Palvelut ja käyttäjät ansaitsevat parempaa 

Teknologianeutraalius vaikeuttaa myös palveluiden kehittymistä. Esimerkiksi peliteollisuus asettaa yhä suurempia vaatimuksia tietoliikenneyhteyksille. Tuleva Grand Theft Auto 6 -peli tulee edellyttämään nopeaa, kaksisuuntaista ja viiveetöntä gigabitin valokuituyhteyttä. Tämä asettaa uuden standardin verkkopelaamisen vaatimuksille. Teknologianeutraalius saattaakin estää tällaisia palveluita kehittymästä Suomessa. 

Toinen merkittävä esimerkki on TV- ja videosisältöjen siirtyminen IP-jakeluun, joka on kestänyt lähes kaksi vuosikymmentä. Syynä tähän on ollut se, että kodeissa ei ole ollut riittävän laadukkaita tietoliikenneyhteyksiä mahdollistamaan jopa satojen kanavien yhtäaikaisen jakelun. Tuloksena olemme jääneet vanhojen teknologioiden, kuten kaapeli-, antenni- ja satelliittijärjestelmien, vangiksi. Näiden järjestelmien ylläpito on maksanut yhteiskunnalle valtavia summia. 

Mobiiliyhteydet eivät sovellu kiinteiden käyttöpaikkojen suurten UltraHD-tasoisten TV-sisältöjen jakelutieksi. Tätä tosiasiaa ei kuitenkaan ole haluttu ääneen tunnustaa.  

Eri teknologioille on omat tarkoituksensa  

Finnet-liiton mielestä teknologianeutraalius periaatteena tulisi jo unohtaa. On aika tunnustaa, että eri teknologioilla on erilaiset käyttötarkoitukset. Tämän periaatteen hyväksyminen mahdollistaisi maailman parhaat mobiilipalvelut liikkuvaan käyttöön ja huippunopeat valokuituyhteydet kotitalouksiin. 

Kun tietoliikenteen infrastruktuuria kehitetään tarpeiden edellyttämällä tavalla, voimme saavuttaa aidosti kilpailukykyisen ja käyttäjien tarpeita vastaavan tietoliikenneympäristön. 

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry