Uteliaisuus on eteenpäin vievä voima. Ilman sitä passivoidumme.

Kirjoittaja: Jarmo Matilainen, Finnet-liitto ry

Viime viikolla olin tilaisuudessa, jossa kysyttiin omasta esikuvasta. Ajattelin ensin, että voisin nimetä pitkän listan henkilöitä, joiden kanssa olen saanut vuosikymmenten saatossa tehdä yhteistyötä ja joilla on ollut vaikutusta elämääni ja valintoihini.  Pohdin nimilistaa ja oivalsin, että esikuvat ovat vuosien kuluessa muuttuneet. Tällä hetkellä innostavin esikuvani on lapsenlapseni Juho, jonka tapaa käsitellä asioita ei voi kuin hämmästellä. Hänelle ei ole tärkeää ammatti, ikä, titteli, ihon väri tai poliittinen suuntaus, vaan hän huomioi kaikki samalla tavalla eikä väheksy ketään minkään ominaisuuden vuoksi. Hänellä on hämmästyttävä kyky jatkuvasti synnyttää uusia ideoita, kokeilla, kysellä ja kyseenalaistaa. ”Miksi” on hänen tärkein kysymys, ja hänelle väärä vastaus on ”siksi, kun aina ennenkin.”

Milloin lakkasimme olemasta lapsia ilman kyynisyyttä?

Missä vaiheessa elämäämme astuu kyynisyys, vanhojen asemien puolustaminen, valehtelu, väärien uskomusten levittäminen tai tieteellisen tutkimustyön merkityksen vähättely? Sosiaalisen median aikana tilanne on vielä pahentunut. Kuka tahansa voi jakaa omia uskomuksiaan ja saada seuraajia, jotka vahvistavat viestiä ja siten alkavat painokkaasti muuntamaan totuutta. Olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan, jossa tärkeintä on asioiden vastustaminen.

Tyypillinen vastustusta herättävä teema on digitalisaatio tai automaatio, joiden seurauksena työtehtävät muuttuvat ja monia tehtäviä joudutaan lakkauttamaan. Yleisesti digitalisaation ja automaation seurauksena menetetään niitä töitä, jotka ovat kuormittavia, raskaita ja huonosti palkattuja. Ei kai kukaan järkevä ihminen mieti, että sellaisia työtehtäviä pitäisi kynsin ja hampain puolustaa, koska ne ovat ihmisen kyvykkyyden ja osaamisen kannalta niin yksinkertaisia, että robottikin voi ne hoitaa. Monen mielestä pahin seuraus automaatiosta ja digitalisaatiosta on kuitenkin se, että joku työtehtävä tai liiketoiminta voidaan todeta kokonaan tarpeettomaksi. Sen hyväksyminen, että oma ammattitaito onkin rakentunut työtehtävälle, jota ei enää tarvita, on monelle raskas prosessi, ja osa ei selviä siitä koskaan.

Lapsen uteliaisuuden säilyttävät vievät kehitystä eteenpäin

Ihmiset, jotka säilyttävät lapsen uteliaisuuden ja halun oppia läpi elämänsä, ovat niitä, jotka vievät kehitystä eteenpäin ja ratkovat ihmiskunnan monimutkaisia ongelmia. Ne ihmiset, jotka kasvavat johonkin kuplaan ja yrittävät kaikin voimin estää uusien ajatusten tarttumista kuplan sisällä, eivät ratkaise ongelmia, vaan pikemminkin pahentavat niitä.

Toivottavasti oman lapsenlapseni uralle sattuu mahdollisimman paljon sellaisia esikuvia, jotka kannustavat häntä jatkamaan lapsen uteliaisuudella elinikäiseen oppimiseen ja sitä kautta kehittämään ratkaisuja, joilla maapallomme pelastuu. Ja voisimmeko saada edes pienen ripauksen tuota lapsenuskoa jokaiseen meihin?

P.S. Tällä viikolla 18. – 24.11.2019 vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa, jonka tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Juuri tänään 20.11.2019 Lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta. Onnea!

 

Jarmo Matilainen
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai