Suomi ei saa jättää 400 000 ihmistä digipimentoon -valokuitu vaatii kansallisen ohjelman

Suomen kunnianhimoinen tavoite rakentaa gigabitin tietoyhteiskunta on vaarassa jäädä puolitiehen. Kyse on koko maan kehityksestä. Valokuitu ei ole enää pelkkä mukavuustekijä, vaan välttämätön perusinfra, jonka varaan rakentuvat niin yritystoiminta, turvallisuus kuin alueiden elinvoima.

Suomea uhkaa digitaalinen kahtiajako. Kasvukeskuksissa yhteydet ovat pääosin kunnossa, mutta harvaan asutuilla alueilla todellisuus on toinen. Arviolta jopa 400 000 suomalaista voi jäädä toimivien yhteyksien ulkopuolelle, jos rakentaminen jätetään yksin markkinoiden varaan. Tämä kehitys ei ole hyväksyttävä.

Kyse on poliittisista valinnoista. Monissa Euroopan maissa valokuitu on tunnistettu strategiseksi investoinniksi, johon valtio osallistuu aktiivisesti. Suomessa vastaava kansallinen ote on puuttunut ja se näkyy kasvavina alueellisina eroina. Ilman julkista rahoitusta kaikkein haastavimmille alueille valokuituverkkoja ei rakenneta, vaikka tarve olisi suuri.

Valokuiturakentamisen loppukiri vaatisi Suomessa arviolta 300–400 miljoonaa euroa julkista tukea. Kansallisen rahoituksen ollessa nyt ja jatkossakin tiukkaa, EU-rahoituksen hyödyntäminen infrahankkeissa on välttämätöntä. Se toimii vipuvoimana, jolla yksityiset investoinnit saadaan liikkeelle myös alueilla, joilla markkina ei yksin riitä.

Erityisen huolestuttava tilanne on Itä-Suomessa. Pitkät välimatkat ja vähäinen asukastiheys hidastavat rakentamista. Samalla alueen merkitys huoltovarmuuden ja turvallisuuden näkökulmasta on korostunut. Toimivat tietoliikenneyhteydet eivät ole pelkkä arjen sujuvuuden kysymys, vaan osa kansallista turvallisuutta.

Suomessa on osaamista ja investointihalukkuutta. Finnet-liiton jäsenyhtiöt ovat valmiita panostamaan noin 1,5 miljardia euroa verkkoihin, mutta tämä ei yksin riitä kattamaan koko maata. Siksi julkinen rahoitus – erityisesti EU:n kautta – on ratkaisevassa roolissa.

Nyt on ratkaiseva hetki. Seuraavasta EU-rahoituskaudesta neuvotellaan parhaillaan, ja samalla päätetään pitkälti, pysyykö Suomi digitaalisen kehityksen kärjessä vai hyväksyykö se pysyvän alueellisen eriarvoisuuden. Kansallinen infraohjelma valokuidun rakentamiseksi olisi selkeä signaali siitä, että Suomi ottaa tilanteen vakavasti.

Ilman valokuituverkkoja ei synny kasvua, yrittäjyyttä eikä turvallista arkea. Siksi valokuitu on nähtävä investointina tulevaisuuteen. Kysymys on lopulta siitä, haluammeko pitää koko maan asuttuna.

Jarmo Matilainen
Finnet-liitto ry
toimitusjohtaja
p. 044 7228 210