EU:ssa valmistellaan parhaillaan digitaalisten verkkojen sääntelypakettia (DNA), jonka alkuperäisenä tavoitteena on ollut sääntelyn keventäminen ja EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kilpailukyvyn vahvistaminen. Paketti julkaistiin tammikuussa, ja sen jälkeen se on ollut lausuntokierroksella. Myös Suomen valtioneuvosto on muodostanut siihen kantansa.
Valitettavasti sekä sääntelypaketista että kansallisesta kannanmuodostuksesta puuttuu kunnianhimo. Molemmissa toistuu ajatus, että jatkamalla tuttuja toimintamalleja EU:n digitaalinen kilpailukyky kohenisi kuin itsestään. Historia ei kuitenkaan tue tätä oletusta.
Vanhaa ajattelua tukevaa sääntelyä
Taajuuspolitiikassa pidetään kiinni nykyisestä ajattelumallista, jossa taajuuksien käytölle ei aseteta yhteiskunnallisia tai laadullisia tavoitteita. Taajuudet jaetaan kuten ennenkin, ilman velvoitteita, jotka koskisivat esimerkiksi palveluiden kapasiteettia tai todellista käyttökokemusta pelkän peiton lisäksi. Taajuuslupia pyritään myös myöntämään entistä pidemmiksi ajoiksi, mikä vähentää luvanhaltijoiden painetta kehittää ja innovoida uusia tapoja hyödyntää tätä harvinaista luonnonvaraa.
Erityisen huolestuttavaa on se, että paketissa sivuutetaan lähes kokonaan WiFin ja muiden korkean kapasiteetin langattomien sisäverkkojen rooli. Tekoälyaikakaudella, joka on käytännössä jo nyt, niiden merkitys kasvaa voimakkaasti.
Etukäteissääntely jarruna investoinneille
Verkkosääntelyssä pidetään yhä kiinni huomattavan markkinavoiman (HMV) etukäteissääntelystä. Sitä perustellaan tarpeella estää alueellisten valokuituverkkomonopolien synty, vaikka kuluttajilla on nykyisin useita vaihtoehtoja internetyhteyksien toteuttamiseen: mobiiliverkot, kaapelimodeemi ja satelliittiyhteydet.
HMV-sääntelyn keskeinen ongelma on se, ettei se nopeuta investointeja – päinvastoin. Kalliisiin verkkoinvestointeihin liittyy riski jälkikäteen asetettavista hintakatoista, mikä heikentää investointien ennustettavuutta. Ei olekaan yllättävää, että suuret operaattorit ovat kohdistaneet investointinsa ensisijaisesti mobiiliverkkoihin: taajuuspolitiikka tarjoaa niissä vakaamman toimintaympäristön, taajuuslupien voimassaoloaikoja pidennetään ja lupien jatkamista helpotetaan.
Yleispalveluvelvoitteen vältelty todellisuus
Yleispalveluvelvoite on aihe, josta harva uskaltaa puhua suoraan. Nykyinen viiden megan vaatimustaso on peräisin menneeltä vuosikymmeneltä, vaikka seuraavan vuosikymmenen aikana siirrymme väistämättä gigabittisten yhteyksien aikaan. Silti yleispalveluvelvoitteen päivittämistä vierastetaan, koska sen pelätään lisäävän operaattoreiden kustannuksia. Tämä näkökulma sivuuttaa yleispalvelun perusidean: jos regulaatiossa määritellään, että jokin tuote tai palvelu on taattava kaikille, sen toteuttamista myös tuetaan. Yleispalvelu on yhteiskunnallinen investointi yhdenvertaisuuteen ja tehokkaaseen palvelutuotantoon.
Pitäisikö katse kääntää Irlantiin?
Irlanti valitsi toisenlaisen tien. Valtio käynnisti 2,7 miljardin euron hankkeen, jonka tavoitteena oli rakentaa valokuituyhteydet koko maahan. Hanke on nyt valmis, ja käytännössä kaikki irlantilaiset pääsevät asuinpaikasta riippumatta sujuvasti sekä yksityisiin että julkisiin digipalveluihin.
Tulokset näkyvät nopeasti. Irlanti digitalisoituu vauhdilla, ja tasa-arvoinen pääsy palveluihin mahdollistaa julkisten ja yksityisten palvelujen virtaviivaistamisen. Samalla säästyy veroeuroja.
Valokuitutuki nähdään Irlannissa investointina, joka maksaa itsensä takaisin jo muutamassa vuodessa. Useat tutkimukset osoittavat, että yksi valokuituun investoitu euro tuo takaisin 4,4 -5 euroa BKT:n kasvuna. Lopputuloksen kannalta ei ole ratkaisevaa, onko verkko avoin vai tulevatko internetpalvelut samalta toimijalta kuin verkkokin.
Keskittäminen ei synnytä kilpailukykyä
Digipaketin erikoisempia piirteitä on ajatus siitä, että keskitetty raportointi ja lisääntyvä byrokratia parantaisi EU:n kilpailukykyä. Todellinen riski on päinvastainen. Koko EU-alue tasapäistyy digikehityksessä hitaammin uudistuvien maiden ehdoilla, ja alueellisten innovaatiohubien synty estyy. Juuri nämä paikalliset innovaatiokeskittymät ovat olleet sekä Kiinan että Yhdysvaltojen kilpailukyvyn keskeinen perusta. Eurooppa ei voi nousta digitaaliseen eturintamaan kopioimalla menneisyyden malleja, vaan tarvitaan uusia ratkaisuja ja todellista poliittista rohkeutta.
Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
Lue myös:
