Voiko asiantuntijatyötä automatisoida?

Voiko asiantuntijatyötä automatisoida ja mitä siitä seuraa? 

Kirjoittaja: Jarmo Matilainen

Varoitus! Blogi sisältää uutta ajattelua työmarkkinoille.

Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua nelipäiväisestä työviikosta ja vaikuttaisiko se onnistuessaan ansiotasoon.

Kun tehdastyö aikoinaan automatisoitiin, pystyimme siirtymään viisipäiväiseen viikkoon, jolloin osa automaation tuomasta työn tuottavuuden kasvusta siirtyi myös työntekijöiden hyväksi. Työmarkkinat ja etenkin työnteon mittaaminen on valitettavasti viime vuosina jämähtänyt. Samaan aikaan lähes kaikilla elämän alueilla olemme voineet siirtyä digitaalisten palveluiden avulla reaaliaikaisiin asiakaslähtöisiin toimintamalleihin (esimerkkeinä verkkokauppa tai verkkopankki).

Nyt kun automaatio ja digitalisaatio on otettavissa käyttöön missä tahansa työtehtävässä, tuntuu kummalliselta, että työtä mitattaisiin ainoastaan työtunteihin ja työpäiviin perustuvilla mittareilla.
Esimerkkinä kaupan kassan. On selvä, että kassalla työsuoritusta voidaan mitata ajan perusteella, jonka henkilö istuu kassalla riippumatta siitä onko asiakkaita vai ei. En tiedä maksetaanko itsepalvelukassaa valvovalle työntekijälle samaa palkkaa kuin palvelukassan työntekijälle, mutta eikö itsepalvelukassan henkilölle pitäisi maksaa sen mukaan, kuinka monta kassakonetta hänellä on valvottavanaan tai kuinka monta asiakasta hänen valvomiensa kassojen kautta kulkee?

Esimerkiksi Ikeassa on siirretty suurin osa asiakkaista itsepalvelukassojen käyttäjiksi ja samalla on voitu vähentää kassahenkilöstön määrää. Tuottavuus on varmaan 2-5-kertaistunut, mikä on parantanut Ikean kilpailukykyä ja kannattavuutta. Fiksu palkkausmalli lyhentäisi kassahenkilön työaikaa ja nostaisi tuntipalkkaa, koska kassavirta kasvaa ja kokoaikaisten henkilöiden määrä vähenee. Ikea voisi siis edelleen työllistää lukumääräisesti saman verran kassahenkilöitä, mutta työtuntien määrää voitaisiin tiputtaa puoleen – kassavirran kärsimättä.

Toinen esimerkki tapahtuma-alalta. Kun seminaariin on aiemmin voitu ottaa korkeintaan 50 henkilöä fyysisesti paikalle, niin verkon välityksellä on mahdollista saada jopa 2000 kuulijaa. Lisäksi kun esityksen nauhoittaa, niin saman seminaarin voi esittää monta kertaa uudelleen samalla tuotantokustannuksella. Eikö tällaisen tapahtumajärjestäjän työaikaa voisi lyhentää ja tuntipalkkaa nostaa, koska digitalisaation avulla saavutettu tuottavuusloikka on useita satoja tai jopa tuhansia prosentteja?

Jatkuvasti samalla tavalla tekeminen hidastaa kasvuloikkaa

Digitalisaation käytölle, uusien työsuhdemuotojen ja palkkausmallien kehittämiselle ei ole mitään muuta estettä kuin se, että emme ilmeisesti halua asioiden muuttuvan liikaa ja liian nopeasti. Asioiden jatkuva tekeminen samalla tavalla pitäisi nähdä vahingollisena ja kehitystä jarruttavana. Se ei mahdollista työn ja tekemisen todellisia kasvuloikkia.

Työntekijöiden kontrollista pitäisikin vähitellen siirtyä pois, kuten olemme verkkoasioinnissa luopuneet asiakkaiden kontrollista. Asiakkaat tunnistautuvat vahvan tunnistautumisen menetelmin ja pitävät huolen omista asioistaan verkossa melkein sataprosenttisesti. Sama ajattelu sopii myös työelämään – suurin osa työntekijöistä hoitaa sovitut tehtävät ja jopa ylittävät tavoitteet, kun he itse voivat päättää siitä, miten työ tehdään fiksummin.

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry
@Jarmo_Matilai