Saanko tulevaisuudessa valita digitaalisen asuinkuntani?

Saanko tulevaisuudessa valita digitaalisen asuinkuntani?

Jarmo Matilainen

Automaatio, robotiikka, teollinen internet ja tekoäly – tai yhdellä termillä digitalisaatio – muuttavat toimintatapoja, tuhoavat työpaikkoja, luovat uutta. Näin kuulee usein sanottavan ja on jotenkin jännä huomata, että jopa maineikkaat tutkimuslaitokset ja analyytikot uutisoivat asian ikään kuin teknologian kehitys olisi se joka asioita muuttaa.

Ei digitalisaatio mitään muuta!

Kyse on ihmisten toiminnan muutoksesta sekä heidän kyvyistään hahmottaa uusia toimintatapoja ja soveltaa niitä käytännössä. Alussa uudistuksia janoava joukko on pienempi kuin niitä vastustava, mutta jos toimintatapojen muutos on ihmisten kannalta järkevä ja toimitaan demokraattisessa ja vapaassa markkinassa, niin ennemmin tai myöhemmin uudistuksesta tulee valtavirtaa.

Kunta- ja maakuntarakenteet sekä muut hallinnolliset rakenteet tulevat olemaan palveluinfrana myös suuren muutoksen edessä. Valinnanvapaus ei kosketa pelkästään sotea – digitaalisten palveluiden valinnan vapaus on läsnä kaikilla elämän alueilla vuoden jokaisen päivänä, tuntina, sekuntina. Entäpä jos tulevaisuudessa ihminen voi halutessaan vapaasti valita digitaalisen kuntansa tai kaupunkinsa, johon haluaa kuulua – aivan kuten pankkien asiakkaat tänä päivänä. Tervon osuuspankissa on enemmän jäseniä kuin Tervossa asukkaita, minäkin saattaisin haluta olla vaikka rautalampilainen vaikka asunkin Mikkelissä.

Kaupunki käsitteenä liittyy ihmisten haluun asua palvelujen ja yhteyksien lähellä.

Kaupungistumisesta puhutaan suurena trendinä. Moni päättäjä ymmärtää kaupungistumisen samana asiana kuin siirtymisen mahdollisimman suuriin kokonaisuuksiin, vaikka kaupunki käsitteenä liittyy ihmisten haluun asua palvelujen ja yhteyksien lähellä. Digitaalinen kaupunki on pikkuhiljaa rakentunut sosiaalisen median tarjoamien heimotyökalujen ja siihen linkittyvien palvelumallien ympärille. Sitä ei voi enää tarkastella pelkästään alueellisena tai maantieteellisenä ilmiönä. Luulenpa, ettei ihminen halua asua suuressa kaupungissa vain sen vuoksi, että se on suuri asukaskeskittymä. Ihminen halua asua ympäristössä, jossa kokee voivansa toteuttaa itseään ja josta löytyy työpaikat, harrastukset ja sosiaalinen kanssakäyminen. Näistä suurin osa onnistuu nykyisin netin välityksellä – myös pienemmissäkin taajamissa, joissa yhteydet ja peruspalvelut toimivat. Siitä kaupungistumisessa on kyse.

Kuluttajien mahdollisuus valita digitaalisia palveluita perinteisten sijaan avaa elinkeinoelämälle valtavia mahdollisuuksia.

Yritykset voivat olla aktiivisessa roolissa toteuttamassa valinnanvapautta ja tarjota ihmisille heidän haluamiaan palveluja niin työssä kuin vapaa-ajalla. Teknologiat ovat olemassa ja verkossa alkaa olla jo sen verran digitaalisia kansalaisia, että kuntien pitäisi kilvan rakentaa heille sopivia palveluita.Mikä kunta uskaltaa avata pelin?

Sääntely on tässä suuri mahdollisuus. Esimerkiksi kuntaverotusta voisi aivan hyvin kehittää enemmän palvelu- ja tapahtumalähtöiseksi, jossa maksat sille kunnalle veroja, jonka palveluverkostoa kuormitat – eräänlainen ”kunta-alv”. Toinen sääntelyä voimakkaasti testaava kehityspolku on robotisaation hyödyntäminen ihmistyön sijaan. Tämä on vaikea rasti perinteisille työmarkkinoille, joiden ajattelumallissa työ on edelleen ”kahdeksasta neljään” tietyssä toimipisteessä tapahtuvaa läsnäoloa, mutta tämä onkin jo toisen blogin aihe.

Hyvää vappua – juhlikaamme sitä tulevaisuudessa robotisaation ja elinikäisen digioppimisen päivänä!

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry