Piratismin vastustamisen tapojen pitää uudistua
Markkinaoikeudessa käytävässä oikeusprosessissa tekijänoikeuden haltija ilmoittaa ajankohdan, jolloin tietystä IP-osoitteesta on väitetysti saatettu oikeudettomasti tekijänoikeudella suojattua sisältöä muiden P2P-verkon käyttäjien saataville. Markkinaoikeus on varsin järjestelmällisesti määrännyt sen operaattorin, jonka numeroavaruuteen ko. IP-osoite kuuluu, luovuttamaan tekijänoikeuden haltijalle sen tilaajan ja käyttäjän tiedot, joka on käyttänyt ko. liittymää hakemuksessa ilmoitettuna ajankohtana. Näiden tietojen perusteella tekijänoikeuden haltija on lähettänyt IP-osoitteen käyttäjälle kirjeen, jossa se on vaatinut korvausta tapahtuneesta oikeudettomasta teosten jaosta. Tästä vaatimuksesta on sitten voitu riidellä, mutta yleensä käyttäjä, joka on kirjeen vastaanottanut, on myös maksanut vastaanottamansa laskun.
”v. 2016 yli 100 000 selvitysmääräystä IP-osoitteita koskien”
Vaikka tuo yllämainittu nykyinen toimintatapa voi vaikuttaa jopa jonkin verran suoraviivaiselta ja toimivalta, on se aivan liian työläs operaattorin hoidettavaksi tilanteessa, jossa Ficom ry:ltä saatujen tietojen mukaan operaattorit saivat v. 2016 selvitysmääräyksiä yhteensä yli 100.000 IP-osoitetta koskien. Nämä määrät ovat muutenkin voimakkaassa kasvussa. Menettelyssä on myös merkittäviä ongelmia: tekijänoikeuden haltijan ilmoittamissa kellonajoissa on ollut epätarkkuuksia ja tekijänoikeuden haltijan ilmoittamat ajankohdat ovat olleet niin vanhoja, ettei operaattorilla enää ole ollut ko. IP-osoitetietoja tallella rekistereissään. Menettelyjen vaikeaselkoisuutta ja monimuotoisuutta kuvastaa hyvin korkeimpaan oikeuteen menossa oleva asia[1], jossa haetaan vastausta siihen, oliko operaattorilla oikeus olla luovuttamatta tietoja tekijänoikeuden haltijalle tilanteessa, jossa tiedot koskivat operaattorin viranomaistarpeita varten tietoyhteiskuntakaaren perusteella säilytettäviä tietoja. Näitä tietoja kun saa tietoyhteiskuntakaaren perusteella käyttää ainoastaan tiettyjen vakavien rikosten selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi (kuten terroristirikosten valmistelu) – luvaton sisältöjen jakaminen P2P-verkossa ei ole ko. tietoyhteiskuntakaaren pykälän tarkoittama rikos.
”Miksi markkinaoikeus etukäteen ottaa kantaa siihen, onko IP-osoitteen haltija syyllistynyt tekijänoikeuksien loukkaamiseen?”
Onhan se nyt ihme ylipäätään, että nykyisessä menettelyssä väitettyä tekijänoikeuksien loukkaajaa kuulematta markkinaoikeus jo etukäteen ottaa kantaa siihen, onko IP-osoitteen haltija syyllistynyt tekijänoikeuksien loukkaamiseen vai ei. Tai että väitetyn loukkaajan pitää hankkia kaiken maailman selvityksiä osoittaakseen, ettei hänen tietokoneeltaan ole tapahtunut laittomien sisältöjen jakamista[2]. Asian tekee nurinkuriseksi sekin, että laitevalmistajat saattavat asentaa ko. tiedostojen jakamisen jo valmiiksi päälle käyttäjän ostamaan kotiverkon tallennuslaitteeseen, jolloin internetiin kytketty tallennuslaite hoitaa tiedostojen jakamista käyttäjän siitä mitään tietämättä.
Yhtälailla on kohtuutonta, että asiaan osallistumatonta operaattoria pidetään välikätenä markkinaoikeuden prosessissa, jonka pitäisi ylipäätään olla ainoastaan tekijänoikeuden haltijan ja väitetyn loukkaajan välinen ja että piratismin vastustamisesta näyttää tulleen lähinnä uusi liiketoimintamuoto joillekin asianajotoimistoille, jotka edustavat piratismiasioissa oikeudenhaltijoilta tai oikeudenloukkaajia.
Menettelyjä tulee uudistaa!
Menettelyt pitäisi keskittää ns. kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvan piratismin vastustamiseen. Finnet tukee komission hankkeita, joiden avulla piratismia pyrittäisiin vastustamaan ensisijaisesti sillä, että linkkejä laittomaan sisältöön tarjoavien verkkosivustojen ylläpitäjien verkkosivuillaan olevista mainoksista vastaanottamien mainosrahojen saaminen estettäisiin[3]. Finnetin mielestä toinen keskeinen tapa piratismiin puuttumiseksi olisi se, että piratismiin puututtaisiin sen lähteellä siten, että kansainvälisesti sovittaisiin nopeista ja joustavista menettelytavoista, joilla se operaattori, jonka verkossa yllämainitut verkkosivustot sijaitsevat, velvoitettaisiin estämään pääsy ko. verkkosivuille. Kolmas ja paras tapa piratismin estämiseksi on yhä parempien edellytyksien luominen joustavien ja kohtuuhintaisten kaupallisten palvelujen tarjoamiseksi. Jatkossa näiden kolmen toimintatavan tulisi riittää piratismin vastustamiseen.
Lisätiedot:
Marko Vuorinen, Finnet-liitto ry, marko.vuorinen (at) finnet.fi
[1] http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/vl/2017/20170017
[3] http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52015DC0192&from=EN, s.8
