Asiantuntija-blogi: mobiilin laajakaistan roolina tukea kiinteää laajakaistaa

Isot operaattorit, ainakin Elisa ja DNA viestivät julkisuuteen voimakkaasti, että laajakaistayhteydet ovat jo nyt Suomessa riittävän hyvällä tasolla, kiitos mobiilien laajakaistaverkkojen rakentamisen ja 4G:n. Mutta onko todella näin?

Turun Sanomista 8.12.2015 saimme lukea yhden käyttäjäkokemuksen. Siinä asiakas kertoo ostaneensa 50 Megan mobiilin 4G-laajakaistayhteyden, mutta todellisuudessa valtaosan ajasta hän pystyy käyttämään siitä noin 2 Megan nopeutta. Kirjoittajan mukaan esimerkiksi polttoainekaupassa ”maksat 50 litraa, saat 2 litraa” ei ole mahdollista, koska viranomaiset puuttuvat siihen heti. Miksi näin ei ole mobiilissa laajakaistassa?

Viranomaiset harjoittavat toimialalla voimakasta proaktiivista, velvoitteita lisää tuovaa sääntelyä. Eikö olisi järkevämpää siirtyä sääntelyyn, jossa puututaan jälkikäteen, ja vasta markkinoilla vallitseviin epäkohtiin? On outoa, että kiinteän verkon tarjoamia loppukäyttäjäpalveluita säädellään aktiivisesti ja etukäteen, mutta mobiilin laajakaistayhteyden vaihteluväliä säädellään todella löysin perustein.

Kiinteässä verkossa yhteysnopeuden pitäminen ei ole minkäänlainen tekninen ongelma. Asiakas saa siellä sen nopeuden, jonka hän on tilannut. Kun taas mobiilissa laajakaistassa tilanne on toisin.

Onko sääntely sovitettu ”joustavaksi” Nokia-buumin jälkeisessä Suomessa edelleen jatkuvan mobiilin ihannoinnin, vai isojen mobiilioperaattoreiden lobbaamalla asettamien tai vaatimien toiveiden mukaiseksi? Vai eikö mobiilin verkon palveluita yksinkertaisesti pystytä teknisesti sääntelemään? Oli syy mikä tahansa, mobiilin laajakaistan loppukäyttäjän kannalta tilanne on heikko.

Mobiilit laajakaistaverkot, kuten 4G ja tulevaisuudessa myös 5G, tulisi varata ensisijaisesti laitteiden väliseen viestintään. Jos meillä ylipäätään on aikomus rakentaa yhteiskuntaa, jossa digitalisaatio ja tietoverkkojen yli käytettävät palvelut ovat sen ytimessä, mobiili laajakaista tulisi olla ainoastaan ns. tukevassa roolissa. Eikä missään nimessä siis ainoana hyväksyttynä tapana toteuttaa loppukäyttäjän laajakaistayhteys.

Asioiden internetissä, ja automaattisessa koneiden välisessä ns. M2M (machine-to-machine) viestinnässä miljardit toimilaitteet kommunikoivat tulevaisuudessa verkossa sekä suoraan keskenään että myös keskuksiin ylätasolla. Näiden laitteiden viestintätapa on tyypillisesti lyhyttä ja purskeenomaista datan välittämistä. Lisäksi ne usein ovat myös liikkeessä olevia laitteita, kuten autoja. Ne voivatkin parhaiten hyödyntää mobiilia laajakaistapalvelua, koska mobiilin suuresti vaihteleva yhteysnopeus ja -laatu eivät välttämättä näiden laitteiden välistä kommunikointia häiritse.

Kiinteän laajakaistan roolia tukee ihmisen käyttämät palvelumuodot. Ihminen kuluttaa nyt ja tulevaisuudessa paljon videopalveluita, jotka vaativat suurta yhteysnopeutta ja tasaista häiriötöntä yhteyden laatua. Lisäksi niiden kuluttaminen tapahtuu useimmiten paikallaan ollen. Tällöin huippunopea kiinteä laajakaistayhteys, laajennettuna ehkä paikallisella langattomalla jatkeella kuten WLANilla, on verkkopalveluiden käyttäjänä ihmisen kannalta toimivin tapa.

Mobiilin laajakaistan virheelliseen markkinointiviestintään tulisi viranomaisten kiinnittää enemmän huomiota ja kiinteiden laajakaistayhteyksien liiallinen sääntely tulisi poistaa. Näin tilanne olisi käyttäjänkin, eli asiakkaiden kannalta oikeudenmukaisempi.

Jouni Parkkonen
toimitusjohtaja
Laitilan Puhelin Osk
jouni.parkkonen@laitilanpuhelin.fi