Kaupungistuminen ja digimaailma

Kaupungistuminen ja digimaailma

Digipalveluja pitäisi voida ostaa ajasta ja paikasta riippumatta – myös maaseudulla

Täydessä lähijunassa tai pääkaupunkimme trendikahvilassa ihmiset istuvat nenä kiinni älypuhelimessa, jakavat omia hetkiään ja kommentoivat toistensa elämää somissa kuplissaan. Toisaalla ihmiset jonottavat ruuhkissa pääväylillä ja kehäteillä, jotta pääsevät toimistolle istumaan tietokoneen ääreen tekemään töitä netissä tai somettamaan.

Jos kaupungistuminen tarkoittaa edellä olevien ilmiöiden yleistymistä, niin mieluummin minä kaupungistun täällä Saimaan rannalla kuituliittymän ääressä omassa kuplassani. Elämämme siirtyy verkkoon ja yhä suurempi osa toiminnastamme on jatkossa ajasta ja paikasta riippumatonta.

Kaupungistuminen ilmiönä on megatrendi, mutta niin on digitaalisuus ja palvelujen siirtyminen verkkoon. Suuret kaupungit pystyvät tarjoamaan fyysisille ilmiöille kuten kivijalkakaupalle tai ihmiseltä ihmiselle tehtäville palveluille kustannustehokkaimman alustan, mutta siirryttäessä täysivaltaisesti digitalisoituihin palveluihin, suurten asutuskeskusten tuoma kilpailuetu alkaa hämärtyä. Jo tällä hetkellä monet asiat tavoittavat logistisesti ihmiset yhtä helposti asuinpaikasta riippumatta – lähitaajaman pakettiautomaatti saattaa jopa palvella paremmin kuin monen ruuhkaisen kaupunginosan lähiposti tai vastaava.

Digitaalisen maailman tärkeimmät alustat rakentuvat tietoliikenneverkkojen varaan. Jos kaikkialla on hyvät yhteydet, globaalia alustaa voidaan hallinnoida vaikkapa Kajaanista. Tämä siksi, koska digipalvelujen alustan kilpailuetuna ovat volyymin lisäksi turvallisuus, alhaiset käyttökustannukset sekä hyvät yhteydet joka suuntaan. Erityisen tärkeä kustannustekijä on rakennusmaan hinta ja siinä Suomen maaseutukaupungit hakkaavat kaikki metropolialueet mennen tullen. Ei Google eikä Facebook ole vahingossa päätynyt Haminaan tai Luulajaan.

Älyautojen ja robottien maailmassa suurten kaupunkien volyymiin perustuva kilpailuetu tulee edelleen hämärtymään, koska robotit, älyautot ja muut yhteiskäyttöiset teknologiset laitteet korvaavat kallista ihmistyötä palveluissa. Ihminen voi saada yhä useammin tarvitsemansa palvelun kotonaan pikkukaupungin tai maaseudun rauhassa.

Viime aikoina ovat kaupungistumisen – varsinkin metropolialueen – puolustajat nostaneet ääntään ja yleensä metelin nostaminen omassa asiassaan on merkki siitä, että kokee asemansa uhatuksi. Kaupunkien pitäisikin maaseudun jatkuvan mollaamisen sijaan keskittyä sellaisten digitaalisten palvelujen kehittämiseen, että niitä voisi ostaa ajasta ja paikasta riippumatta – myös me maalaiset. Kehitys näyttää kuitenkin etenevän päinvastaiseen suuntaan: suuret pyrkivät yhä suuremmiksi ja suuruudessaan unohtavat pienen ihmisen ja uudistumisen. Tässä onkin monelle pienemmälle paikkakunnalle iskun paikka – maaseudulla on menossa monilla alueilla todella voimakas uusien digitaalisten palvelujen ja toimintatapojen innovointi, jota edesauttaa monilla alueilla olevat erinomaiset kuituyhteydet. Pikkukunnat voisivatkin tarjota palveluita myös metropolien asukeille – etenkin loma-asukkaille ja saada niistä sitä kautta itselleen digitaalisia paluumuuttajia.

Vapaavuorelle voi muuten antaa vinkin, että kun hän muistaa joka käänteessä nostaa esille pääkaupunkiseudun ihanuutta, joskus kannattaisi mennä iltakahdeksan jälkeen ajelemaan lähijunilla tai metrolla ja pyörimään muuallekin kuin Espalle ja Bulevardille. Silloin törmää kasvavan pääkaupunkiseudun lieveilmiöihin, jotka kaikki eivät ole mukavia ja välillä tuntuu, etteivät kokonaan edes hallinnassa. Täydestä metrosta tai lähijunasta on vaikea löytää onnellisen näköisiä ihmisiä, mutta Rautalammin pestuumarkkinoilla ei juuri muita olekaan.

Jarmo Matilainen
toimitusjohtaja
Finnet-liitto ry