Digitaalisuus on ollut meille monelle arkipäivää jo pitkään – erityisesti älypuhelimet, tabletit sekä muut henkilökohtaiset nettiin liitetyt laitteet ovat avanneet meille digitaalisen ihmemaan.
Digitalisaatio käsitteenä tarkoittaa paljon enemmän kuin pelkästään tiedon muuttamista biteiksi ja sen käsittelyä tietokoneohjelmilla. Siihen liittyy toimintatapojen, prosessien ja myös rakenteiden muutos. Se synnyttää uusia palveluprosesseja ja ennen kaikkea mahdollistaa monen asian tekemisen tehokkaammin ja fiksummin. Lisäksi se avaa täysin uusia toimintatapoja, joita emme ole osanneet ennakoida – sosiaalisen median eri ilmiöt ja jakamistalous kaikkine muotoineen lienevät paras esimerkki uusista toimintatavoista – Airbnb, über ja monet muut samankaltaiset uudet palvelut esimerkkeinä.
Digitalisaation vaikutukset näkyvät perinteisten liiketoimintamallien ja ammattien muuttumisena.
Erityisen suuri muutos on vasta alkamassa ja se liittyy nykyisten toimintatapojen ja prosessien ylläpitämiseen liittyvien rakenteiden ja osaamisen murtumiseen. Suuri vaikutus rakenteiden murtumisella on siihen, miten koemme työpaikat, koulut, sairaalat ja virastot. Olemme tottuneet tiettyihin rakenteisiin ja trendeihin ja niistä on tullut itseään ylläpitäviä. Esimerkkinä tästä on ollut voimakas palvelujen ja ihmisten keskittyminen suuriin kasvukeskuksiin. Olen usein jopa ääneen ihmetellyt, miten se voi olla meidän veromaksajien etu, että kaikki lainsäädäntöön osallistuvat virkamiehet pakataan pääkaupunkiseudulle, jossa elinkustannukset ovat kaikkein korkeimmat?
Verorahoja ei pitäisi käyttää Suomen kalleimman infrastruktuurin pönkittämiseen vaan niillä pitäisi saada aikaan palveluita, joiden tuottaminen pitäisi tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Palveluita voidaan tuottaa huomattavasti tehokkaammin yhä suuremmalle joukolle ihmisiä verkon kautta joko mobiilisovelluksilla, internet-palveluilla tai vaikka virtuaalilaseilla – jos vain tahtoa on. Väitän, että rakenteiden murtamisen suurin vastustus löytyykin nykyisistä rakenteista eniten hyötyvien tahojen intresseistä.
Fyysisen rakenteen merkitys eri toimialoille muuttuu jatkuvasti ja olemme vasta nähneet häivähdyksen tulevaisuudesta, jossa palvelut ovat verkossa ja ihmisten sijoittuminen eri puolille Suomea ja koko maapalloa määrittyy muilla kriteereillä kuin työpaikkojen ja palvelujen sijainnilla.
Digitaalisaation tuomien uusien rakenteiden tärkein infra on tietoliikenne.
Verkon ytimenä on oltava kuituverkko, johon erilaisilla liityntätekniikoilla liitytään. Tähän verkkoon kytkeytyvät niin ihmisten laitteet, kotitaloudet kuin myös teollisuuslaitokset ja liikenne – mobiililiittymä on vain eräs kuituverkon liityntäteknologia, joka voi olla 4G, 5G tai WLAN -yhteys. Kun jokaisessa kodissa tai oleskelupaikassa voidaan ottaa vastaan virtuaalisia palvelukokemuksia kolmiulotteisesti, silloin on sama, missä oikeastaan asuu – tärkeintä on, että palvelukokemus on riittävän hyvä ja häiriötön. Ne alueet, joissa ei ole ylimääräistä tietoliikennekapasiteettia, tulevat pikkuhiljaa jäämään kehityksen ulkopuolelle, ja ne alueet, joista kapasiteettia löytyy, muodostavat digitaalisen tulevaisuuden uudet kasvukeskukset.
Jarmo Matilainen
Finnet-liitto ry
toimitusjohtaja
